Hiiri ja elefantti – Afrikkalainen Satu

olen aina pitänyt tästä sadusta, jonka kuulin ensimmäisen kerran lapsena Kongon koilliskulmassa. Tässä se on.

 Keskuskalliorotta (Zyzomys pedunculatus)

siellä oli hiiri, joka rakensi pesän. Kaikki tietävät, että kaikista pellon eläimistä hiiri on pienin.

afrikannorsunaaras nostaa truninsa...

norsu, täysikasvuinen sonni, jolla oli ihmisen pituiset syöksyhampaat, matkasi ruohikon läpi juomaan juomapaikalle. Hän näki hiirenpesän ruohikossa ja sanoi itsekseen: “tuo on vain hiiren pesä. Mitä hiiri voi tehdä minulle?”Ja hän astui hiirenpesän päälle.

hiiri sanoi: “hän on elefantti, mitä sille voi tehdä? Se on niin iso, ja minä olen niin pieni”, ja niin hiiri rakensi toisen pesän jonnekin muualle. Mutta norsu tuli toisena päivänä eri suunnasta ja astui taas pesän päälle. Hiiri rakensi kolmannen pesän ja norsu astui senkin päälle.

hiiri sanoi itsekseen: “jos eläisin rauhassa pesässäni, minun on päästävä norsusta eroon. Päästäkseni norsusta eroon minun on ensin opittava norsun tavat.”

niin hiiri seurasi norsua. Hän näki norsun vetävän ruohon ylös kärsällään ja laittavan sen suuhunsa. Hän veti alas oksia puista ja söi nekin. Juomapaikalla norsu imi kärsässään olevan veden ja pani sen suuhunsa. Hän imi veden ja puhalsi sen itsensä yli viilentyäkseen kuumasta auringosta, ja koko ajan hiiri sanoi: “norsu on liian suuri. Miten voin kohdata niin vahvan norsun?”

norsu makasi nukkumaan, vatsa täynnä ruohoa ja vettä. Norsu sanoi itsekseen: “olen kylläinen ja tyytyväinen. Olen iso ja vahva. Mikään ei voi satuttaa minua nukkuessani.”

hiiri näki norsun nukkuvan ja sanoi itsekseen: “olen pieni ja heikko. Norsu on iso ja vahva. Minun on käytettävä oveluutta, ei voimaa.”

norsun nukkuessa hiiri juoksi hänen kärsäänsä. Norsu yritti räjäyttää hiiren ulos kärsästään, mutta hiiri ryömi kauemmas; raapien ja kutittaen. Hiiren pieni kitinä kuulosti kovalta norsun kärsän sisällä. Norsu kiljui vihoissaan, mutta hiiri jäi sinne raapimaan ja kutittelemaan ja vinkumaan.

norsu hakkasi kärsäänsä maata vasten, mutta hiiri jäi siihen raapimaan ja kutittelemaan ja vinkumaan. Norsu nousi ylös ja alkoi juosta puiden seassa; mylvivät, heiluttivat kärsäänsä, hakkasivat kärsäänsä puita vasten. Hiiri vain jatkoi raapimista, kutittelua ja vinkumista.

aina kun norsu yritti syödä, hiiri raapaisi, kutitti ja vinkui. Kun hän yritti juoda hiiri rapsuttaa, ja kutittaa ja vinkua ja norsu heiluttaa kärsänsä tai hakkasi sitä puita vasten, kunnes lopulta se tuli niin kipeä ja verta, että hän ei voinut käyttää kärsäänsä ruokkia itseään tai kastella itseään.

niinpä norsu makasi jälleen, verta vuotaen kärsänsä hakkaamisesta puita vasten, väsyneenä juoksemisesta puusta puuhun, nälkäisenä siitä, ettei pystynyt syömään, janoisena siitä, ettei pystynyt juomaan, ja hiiri juoksi ulos rungosta. Norsu kuoli ja hiiri rakensi pesän.

kerro nyt, kumpi on vahvempi, kuollut norsu vai elävä hiiri? Kuolemassa ei ole voimaa, ja oveluus on viisautta.

Taru Koillis-Kongosta.

Copyright © 2012 by Paul J. Stam
Kaikki oikeudet pidätetään

<><><>

Paulin 2nd Wind Publishingin julkaisema kirja The Telephone Killer on nyt saatavilla Amazonilla ja kustantajalta. Kindle ja Nook versiot vain $4.99. Puhelinmurhaaja on saatavilla myös äänikirjana.

toinen Uusi romaanini Murder Sets Sail on tulossa pian Second Wind Publishingilta.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.